Valmentajalta edellytetään valtavasti itsensä kehittämisen taitoja ja ihmissuhdetaitoja laji- ja urheiluosaamisesta puhumattakaan. Valmentajalta odotetaankin nykypäivänä monenlaista osaamista ja kaiken mahdollisen tiedon ja taidon oppimista ja haltuunottoa voi olla vaikeaa sisällyttää arkeen. Etenkin, jos valmentamista vielä tehdään muun työn ohessa. Onneksi kuitenkin kokemuksen karttuessa myös valmentajuus usein kehittyy huomaamattaankin.
Valmentamiseen liittyy kuitenkin paljon kysymyksiä, joihin ei oikeastaan koskaan voi saada valmista vastausta. Valmentajana kehittyminen edellyttääkin paljon jatkuvaa pohdintaa ja sopivien ja toimivien toimintatapojen hakemista ja kokeilemista sekä seurantaa siitä, mikä toimii ja mikä ei. Työ ei lopu koskaan ja samaan aikaan korkea omistautumisen ja sitoutumisen taso muodostaa herkästi työnrajaamisen pulmaa. Ei ihme, että valmentajat kokevat työssään uupumusta, vaikkakin toisaalta tämä voimakas työnimu uupumiselta jossain määrin suojaakin.
Tavallisimpia vastausta vailla olevia kysymyksiä
Usein uupumusta lisää se, että isojen ja merkittävien kysymysten kanssa jäädään yksin. Tukiverkosto on hauras tai on vaikeaa ottaa mieltä painavia asioita esiin. Saatetaan uskoa epävarmuuden olevan merkki osaamattomuudesta tai luullaan, ettei muilla ole vastaavia avoimia kysymyksiä mielessä vailla vastauksia. Näitähän ei toki haluta tuoda esiin, etenkään urheilussa, jossa tietämisellä ja varmuudella tuntuu olevan valtava painoarvo.
Valmentajia työnohjatessa olen kuitenkin havainnut, miten tietyt keskenään yllättävän samankaltaiset toistuvat teemat nousevat kaikkien valmentajien kanssa pintaan. Valmentajat eivät siis todellakaan ole pohdinnoissaan yksin. Ehkä sinäkin tunnistat näitä seuraavia kysymyksiä pohtineesi itsekin?
Miten saada aika riittämään kaikkeen?
Miten jaksaa omaa sirpaleista arkea?
Voiko vaatia, ja miten ja mitä voi vaatia?
Miten jaksaa itseen kohdistuvien vaateiden ja paineiden keskellä?
Miten vahvistaa urheilijan jaksamista korkealla vaatimustasolla toimimiseen?
Miten käytännössä voi toteuttaa urheilijalähtöistä valmennusta?
Miten kohdata urheilija, jolla on hyvinvoinnin haasteita?
Miten kohdata urheilija epäonnistumisen hetkellä?
Miten käytännössä rakentaa motivoivaa valmennustyyliä?
Miten auttaa urheilijaa saavuttamaan potentiaalinsa?
Kuinkahan montaa kysymystä näistä huomaat pohtineesi itsekin? Mitkähän kysymykset tuntuvat tällä hetkellä löytäneen ratkaisun ja mitkähän kysymykset ovat juuri nyt eniten mielen päällä? Oletkohan huomannut, miten tietyt kysymykset nousevat aika ajoin uudelleen pohdittaviksi vailla vastausta? Miten sinä ylipäänsä käsittelet tämän kaltaisia avoimia kysymyksiä?
Valmiita, pysyviä vastauksia ei ole, mutta ratkaisuja löytyy kuitenkin
Kiperiinkin kysymyksiin on olemassa auttavia ja helpottavia vastauksia, jotka ainakin aina hetkellisesti vievät eteenpäin. Ne eivät kuitenkaan ole niin sanotusti valmiina, eivätkä näin ollen useinkaan löydy vain kirjoja lukemalla. Eivätkä ne myöskään ole useinkaan pysyviä, vaan tilanteiden ja olosuhteiden muuttuessa kysymykset pompsahtavat esiin aina uudelleen ja uudelleen.
Vastauksia, keinoja ja ratkaisuja kuitenkin syntyy omaa ajattelua, omia tavoitteita ja arvoja kirkastamalla. Näin isojen kysymysten yksin pohtiminen voi auttaa vähän, mutta valmentajan työnohjaus voi auttaa paljon. Toisen tuen avulla vaikeisiinkin kysymyksiin voi löytyä uusia näkökulmia ja oivalluksia, mikä auttaa tekemään toimivia päätöksiä ja löytämään tehokkaita keinoja urheilijoiden kanssa toimiessa. Työnohjauksen avulla onkin mahdollista kehittää urheilijan niin hyvinvointia kuin suorituskykyäkin tukevia toimintatapoja.
Myös valmentajan omaa hyvinvointia tukevat asenteet, uskomukset, valinnat ja tavat saavat työnohjauksessa tilaa. Usein työnohjaus myös koetaan tarpeellisena ja luottamuksellisena tuuletuspaikkana hankalien tunteiden äärellä, joita valmentajuuteenkin luonnollisesti liittyy. Ei siis ihme, että työnohjaus lisääkin valmentajan tyytyväisyyttä, työssä jaksamista ja ennaltaehkäisee uupumusta.
Jotta voisit tukea urheilijaa parhaiten ja kokea itsekin työsi merkitykselliseksi
Vaikka tuntuisi, ettei olisi aikaa, eikä jaksamistakaan tällaiseen työnohjaukseen, niin suosittelen silti kokeilemaan. Monet valmentajat ovat kuvanneet, miten työnohjaus onkin lopulta vapauttanut aikaa ja tuonut voimavaroja. Työnohjauksen avulla onkin oppinut viisaammin rajaamaan ja kohdentamaan työtään, minkä lisäksi työn kuormitustekijöitä ei olekaan tarvinnut kantaa enää yksin. Voimavaroja vieviin tekijöihin onkin voinut saada toisen tuella etäisyyttä ja uusia oivalluksia.
Tiesithän muuten, että Suomen Ammattivalmentajat Saval ry tekee yhteistyötä UTHAn kanssa ja sinulla valmentaja on Savalin jäsenenä mahdollista saada viiden kerran työnohjaus vain sadan euron omavastuulla!
”Työnohjaus toimii yksilöllisen työkyvyn vahvistavana työhyvinvointitukena. Se ei ole vain ongelmaan keskittyvä, vaan osana oman valmentajuuden ylläpitämistä ja kehittämistä varten", kertoo SAVALin toiminnanjohtaja Raino Nieminen
Lue ja tutustu täältä tarkemmin: https://www.saval.fi/jarjestot/suomen-ammattivalmentajat-saval/jasenyys/valmentajakoulutukset.html
Kirjoittaja, Jaana Blom, työskentelee ammatinharjoittajana UTHAssa pitäen vastaanottoa niin urheilijoille kuin valmentajillekin. Tämä blogipostaus on julkaistu lisäksi kirjoittajan omilla nettisivuilla https://www.mielenmaa.fi/blogi.
Comments